Veteraanipäivää vietetään tänään 27.4. Lapin sodan päättymisen päivänä. Veteraanipäivä on paitsi veteraanien juhlapäivä, myös kaikkia kansalaisryhmiä koskeva päivä, jolloin me sotia kokemattomat saamme kunnioittaa perinnettä, keskustella ja kertoa siitä sekä ottaa mukaan juhlapäivän viettoon nuoremmat polvet. Kunnan ja seurakunnan ohella järjestöjen ja koulujen rooli on korostumassa ja antaa päivälle uusiutuvan ilmeen, jossa toivomme tietysti saavamme pitää veteraanit mahdollisimman pitkään mukana.
Tänä vuonna veteraanipäivää vietetään monin tavoin totutusta poikkeavaan tapaan koronaepidemian takia. Vaalan seurakunta järjestää klo 15 alkaen Facebookissa livelähetyksenä veteraanipäivän musiikkitervehdyksen – toivottavasti mahdollisimman moni ehtii tänään pysähtyä hetkeksi sen äärelle. Lähetyksessä kuultavassa Veteraanin iltahuudossa lauletaan: ”Kertokaa lastenlapsille lauluin: himmetä ei muisto koskaan saa!”. Toivon, että sitoudumme jokainen osaltamme viemään tuon sanoman merkityksen tulevillekin polville.
Sotiin osallistui Suomessa yhteensä noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Joka kahdeksas sotiin osallistuneista menehtyi. Palanneistakin joka neljäs oli saanut pysyvän sotavamman. Sodat jättivät jälkeensä 30 000 leskeä ja yli 50 000 sotaorpoa. Nuorimmat rintamalle joutuneista olivat vasta 17-vuotiaita. Veteraaneja on vuoden 2020 alussa vielä joukossamme 8 000, keski-iältään he ovat 94-vuotiaita. Veteraanien puolisoita ja leskiä sekä sotaleskiä on noin 17 000. Vaalassa veteraaneja on enää kuusi.
Selasin Vaalan veteraanikirjaa ja luin tietoja veteraaneista, lotista ja sankarivainajista. Sotaan lähteneet ja kotirintamalla palvelleet olivat tavallisia maanviljelijöitä, vanginvartijoita, emäntiä, opettajia, kalastajia, rakennustyömiehiä. Samanlaisia vaalalaisia kuin mekin. Tuttuja nimiä ja kasvonpiirteitä – omianikin. Jokainen heistä oli jonkun rakas lapsi, sisarus, isä, äiti, ystävä tai naapuri. Meidän vaalalaisten isiä ja äitejä, isoisiä ja isoäitejä.
Myös lapset kokivat sodan. Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan lähetettiin sotien aikaan lähes 80 000 suomalaista sotalasta, oma isoäitini mukaan luettuna. Säräisniemen sankarihaudassa lepäävistä nuorimmat ovat 2- ja 4-vuotiaat sisarukset, jotka menehtyivät vankileiriltä vapauduttuaan. Lapsuus ja sota ovat sellaisia sanoja, joiden ei koskaan pitäisi esiintyä yhdessä, siitä meidän on pidettävä yhdessä huolta.
Sota on jotakin sellaista, mitä emme ikinä soisi kokevamme. Emme täällä Suomessa, emmekä missään muuallakaan maailmassa. Tämä on meidän jokaisen asia, siis minun ja sinun. Meidän jokaisen on omilla valinnoillamme, teoillamme ja puheillamme huolehdittava siitä, että rauha ja sopu säilyvät. Maailmassa niin ylikansallisesti kuin myös täällä paikallisesti on nyt ja tulee aina olemaan ristiriitoja, erimielisyyksiä ja vastakkaisia voimia. Käynnissä olevan koronakriisin kaikkia vaikutuksia emme ole vielä pystyneet tunnistamaan, mutta tiedämme niiden olevan joka tapauksessa mittavia. Niistä on kuitenkin pystyttävä selviämään ja ristiriitoja kyettävä käsittelemään diplomaattisesti. Asiat voivat riidellä, eivät koskaan ihmiset. Keskustelemalla, ja ennen kaikkea toisiamme kuuntelemalla voimme ymmärtää myös omistamme poikkeavat mielipiteet ja kannat. Erilaisuus on rikkaus, josta emme voi emmekä saa tinkiä.
Veteraanit ovat omilla uhrauksillaan mahdollistaneet tämän maan rakentamisen, meidän nuorempien sukupolvien tehtävänä on viedä tätä rakentamista eteenpäin – olla osa isänmaamme tarinaa. Jokainen meistä on tärkeä, jokaisella on oma paikkansa osana yhteiskuntaa. Meidän tehtävämme on pitää tästä maasta niin hyvää huolta, että aiemmat sukupolvet voisivat olla meistä ylpeitä. Emme voi jäädä paikallemme, vaan on mentävä eteenpäin: on kehitettävä, katsottava tulevaisuuteen, oltava valmiita tekemään päätöksiä.
Toivotan kaikille oikein hyvää kansallista veteraanipäivää. Loputtomat kiitokset veteraaneille, lotille ja kotijoukoissa palvelleille heidän uhrauksistaan ja teoistaan rakkaan isänmaamme hyväksi. Muistetaan arkipäiväisessä elämässämme ja valinnoissamme ne uhraukset ja uroteot, joita veteraanit itsenäisen Suomen puolesta tekivät.
Miira Raiskila
kunnanjohtaja