Kirjailijavieraana Heleena Lönnroth
Kirjailija Heleena Lönnroth vierailee Vaalan kirjastossa maanantaina 31.7. klo 16–17.
Heleenan tuotantoon kuuluu 2 näytelmää ja 43 kirjaa, joista suuri osa on dekkareita. Heleenalla on myös yritys nimeltään Zuppa di Porri (Porren soppa), jonka toimiala on kirjojen kustantaminen ja myyminen sekä öljyväritöiden teko ja myyminen.
Heleenalla on mukanaan uusimpia kirjojaan, joita hän myy 10 tai 20 euron kappalehintaan. Maksu käteisellä tai tilille.
Tervetuloa kuuntelemaan!
”’Isu, miksi sä muutat niin usein?’
Elämääni on hallinnut muuttajan geeni. Dopamiinireseptoreihin vaikuttava geeni DRD4 on yleinen väestöissä, joiden esivanhemmat vaelsivat pitkien matkojen päähän lähdettyään Afrikasta kymmeniätuhansia vuosia sitten. Tällaiseen ryhmään kuuluvat myös suomalaiset. Geeni on yhdistetty uutuuden etsintään, avoimuuteen uusille kokemuksille, vaihtelunhaluun ja taipumukseen kiinnostua tuntemattomista asioista, sanoo tutkija Markus Jokela Helsingin yliopistosta. (Lehdistötiedote Helmi 29, 2016 Tjäreborg.)
Olen kirjoittanut niistä asioista, jotka olivat minulle tärkeitä ja vaikuttivat elämääni ja sen suuntaan. Jotkut asiat nousevat selkeästi esiin, toiset taas jäävät pinnan alle…
Kirjassani ’Matka halki Satumaan’ kerron miten minusta tuli dekkarikirjailija.
Tärningsspel Resan genom Sagoland (1942), jonka on kuvittanut ja riimitellyt Einar Norelius (1900–1980) ja suomentanut Oskar Nousiainen (1892–1965) nimellä Matka halki Satumaan, oli lapsuuteni aarteita. Se oli ihmeellinen noppapeli, jonka kuvat olivat mehevästi piirrettyjä ja tuttuja Grimmin saduista sekä muista kansansatuja käyttäneistä kokoelmista. Reitin varrella odotti sekä onnettomuuksia että suuria myötäkäymisiä, mutta mikä parasta: pelin kulussa ei auttanut ikä eikä järki, ainoastaan lahjomaton Onnetar nopan muodossa. Pienikin voi pärjätä, mikä on kansansatujen lohdullisimpia opetuksia. Veljeni sai pelin joululahjaksi joskus 1950-luvun alkupuolella. Siitä tuli suosikki eikä vähiten runovärssyjen takia, jotka jäivät helposti mieleen ja kertoivat, mitä noppa kulloinkin lupasi. Kun kerron elämästäni, teen sen noudatellen vapaasti ’Matka halki Satumaan’ -pelin henkeä.
Härmä, kirves ja perkeles, Lappi ja meri, siinä se. Lyhyesti.”
